keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Heihei Suomi!!

Moikka!

    Päivälaskuri näyttää nyt huimaa 0 päivää, eli kai mä sitten tänään oon lähdössä Amerikkaan! Kaikki kyselee että jännittääkö kauheesti tai onko viimehetken paniikki iskenyt, mutta omaksi ja muiden yllätykseksi voin rehellisesti sanoa että ei ole. Oon odottanut tätä päivää yli puol vuotta, ja nyt kun se päivä on tullut, niin en edes tajua sitä... Luulen, että lentokentällä viimeistään alkaa vähän jänskättämään ja tajuan että apua mä oikeasti lähden nyt ja tulen vasta elokuussa takaisin!

Tätä näkymää on odotettu jo yli puolvuotta!!


    Eilinen päivä meni suhteellisen rauhallisesti pakkaillessa ja muussa säätämisessä. Päädyin lopulta ottamaan vain yhden matkalaukun ruumaan (olisi saanut olla 2) sekä käsimatkatavarat. Nyt mun matkalaukku on niin painava että saa nähdä pysyykö se kasassa. Itse oon niin tietämätön lentokenttäprotokollista sun muista säännöistä, joten niitä pohtiessa ehti kulua hetkipieni. Nyt kuumottelen, etten vaan pakannut mitään laitonta mukaan!

    Reilun tunnin päästä olisi sitten lähtö Nummelan ja isän työpaikan kautta kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää!! Nyt pitäisi hoidella viimehetken pakkaukset ja valmistelut, sekä lähettää isäntäperheelle vielä viestiä ennen lähtöä. Seuraavan kerran kun tänne blogiin kirjottelen, niin olen jo (toivottavasti) Amerikassa!

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Sain isäntäperheen!

Moikka,

     Heräsin viime viikon maanantaina töihin ja tarkistin heti sähköpostin, (jota vahdin silloin isäntäperhetietojen toivossa varmaan puolen tunnin välein..) jonne oli sitten yön aikana ilmaantunut kauan kaivattu viesti mun tulevalta isäntäperheeltä! Tähän mennessä ollaan viestitelty sähköpostin välityksellä ja oon ehtinyt myös etsiä vähän tietoa mun tulevasta asuinalueesta.

    Mun tulevaan isäntäperheeseen kuuluu äiti Helen, isä George ja niiden tytär Fonda. Fonda on mun ikäinen tyttö, joka ei valitettavasti tule olemaan Amerikassa mun kanssa samaan aikaan ekaa viikkoa lukuunottamatta, sillä Fonda sai myös Future Leaders -stipendin ja on tulossa kuudeksi viikoksi Suomeen! Olisi ollut tosi mahtavaa päästä viettämään enemmän aikaa Fondan kanssa, mutta toivottavasti ehditään nähdä toisemme vielä uudestaan mun palattua Suomeen. Mun isäntäperhe kuulostaa ihan mahtavalta ja ihmisinä todella mukavilta. Mulla ja mun perheellä on tosi luottavainen olo päästää mut lähtemään heidän luokse 6 viikoksi asumaan. 
    Odotan niiiiiin innolla että pääsen tapaamaan kaikki ja tutustumaan heihin paremmin!


    Seuraavat 6 viikkoa tulee oleiltua suurimmaksi osaksi sitten Potomacissa (tuo heikosti punattu alue kartalla), joka on google mapsin mukaan alle tunnin ajomatkan päässä Washington DC:n keskustasta! Kaiken kuuleman perusteella alue kuulostaa tosi hienolta ja kauniilta, amerikkalaista lähiömeininkiä parhaimmillaan! (Ps. Siellä kuvataan The Real Housewives of Potomac -ohjelmaa!!)

Niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana.. Noh, tarviin sit toisen matkan Amerikkaan New Yorkia varten!


////////////////////////////////

    I'm sorry about writing only a short translation of my blogpost. I told how happy I'm about receiving an email from my host family for the first time. The area where I will be living sounds really nice and beautiful. The members of my host family (Helen, George and Fonda) seem so nice and friendly, and I can't wait to meet them and get to know American culture. 3 days to go!









Lähtöpäivä lähestyy!

Terve taas!
  
  En ymmärrä miten aika menee näin nopeasti nykyään! Enään 3 päivää lähtöön.. Mun blogikirjoitukset on vähän päässyt unohtumaan tässä kiireen keskellä, mutta yritän nyt tiivistää kaiken oleellisen mitä on tapahtunut.
Muistan vielä kun oli yli 130 päivää jäljellä ja se tuntu jo niin hirveen vähältä...

Koko kesäkuun oon ollut töissä paikallisessa kahvilassa ja tällä viikolla oli viimeinen työpäivä. Pääsin alottelemaan loman juhannuksen vietolla sukulaisten kanssa ja alottamalla oikeesti lähtövalmistelut. Tällä hetkellä pitäisi olla kaikki suuremmat jutut hoidettuna; valuuttaa on vaihdettu ja matkustusasiakirjoja kopioitu sekä tarpeellisia viimehetken ostoksia tehty. Pakkauslistan läpikäymisen aloitan vielä tänään illalla. 

Ehdittiin käydä perheen kanssa mökillä!

Samalla piti vähän kuvailla suomalaista sielunmaisemaa amerikkalaisia varten.

Vielä ei ole iskenyt kauheaa paniikkia eikä stressiä, vaikka lähtö häämöttää jo ihan lähellä. Eiköhän se iske sitten matkalla lentokentälle viimeistään. Kauheasti olis vielä tekemistä, voisi pikkuhiljaa alotella niiden hoitamista ettei lähtöpäivänä oo kauheeta häslinkiä. Saatiin lentotiedot pari viikkoa sitten ja niitä tutkiessa on kulunut muutama ilta. Lennetään siis keskiviikkona 29.6. Helsinki-Vantaan lentokentältä Islantiin, jossa vaihdetaan konetta Reykjavikissä, ja jatketaan sitten matkaa kohti Washington DC:tä. Perillä Amerikassa pitäisi olla seitsemän aikaa illalla paikallista aikaa.



Juhannusta vietettiin hyvässä seurassa hyvän ruoan äärellä

    Saatiin vähän aikaa sitten AFS:ltä sähköpostia,  jossa oli 2 sivua listattuna paikkoja, joihin päästään vierailemaan Washingtonissa, ja huhhuh että kuulostaa hienolta! Lista sisälsi monta hienoa ja kuuluisaa museoa, joita odotan todella paljon! (Tämmönen museoihminen kun oon..) Päästään myös katsomaan baseball peliä, vierailemaan yliopistoon sekä muutamaan vierailukeskukseen ja vaikka minne! Tuon listan lisäksi on kuulemma vielä joitakin "yllätyskohteita", mutta saa nähdä mihin päädytään vai päädytäänkö mihinkään.




tiistai 7. kesäkuuta 2016

Hakuprosessi

Moikka!

        Moni on jo kysellyt multa tässä viimeisen puolen vuoden aikana, että mistä mä sain kuulla Future Leaders ohjelmasta ja miten siihen hakeminen käytännössä tapahtui, joten ajattelin nyt vähän kertoa siitä.

        Kuulin ensimmäisen kerran tästä ohjelmasta luokanohjaajan vartissa luokanohjaajalta, joka kehotti meitä hakemaan tähän ohjelmaan. Kotona aloin googletella lisätietoa ja äkkiä olin jo ihan innoissani! Hakuaika alkoi 1.10.2015 ja päättyi 15.11.2015. Ensimmäisessä vaiheessa täytyi luoda käyttäjätunnukset AFS:n nettisivuille, jotta pääsi täyttelemään monesta eri osasta koostuvaa sähköistä hakulomaketta, jossa oli ainakin 6 sivua täynnä kysymyksiä. Niissä kyseltiin pääasiassa perheestä, koulusta, terveydestä ja muista tärkeistä asioista. JA sitten päästäänkin siihen hauskaan osuuteen; englanniksi kirjoitettuun esseeseen, jonka piti kertoa johtajuudesta ja aktiivisesta kansalaisuudesta, sanojakin sai olla vain 300!



        Viikon päästä hakemuksen lähettämisestä sain sähköpostiviestin AFS:ltä, jossa kerrottiin mun päässeen haastatteluvaiheeseen (ja tosiaan, lähetin sen hakemuksen viimeisenä hakupäivänä...). Mun käsittääkseni tässä vaiheessa karsiutui pois noin 200 hakijaa. Haastattelu järjestettiin viikko äsken mainitun sähköpostin vastaanottamisen jälkeen AFS:n toimistossa Helsingissä, ja vannon etten oo ikinä jännittänyt mitään yhtä paljon kun tota haastattelua! Loppujen lopuksi se ei ollut niin pelottava kun mitä olin jo viikon verran ehtinyt spekuloimaan. Haastattelijat oli tosi mukavia, toinen oli entinen vaihtari ja toinen oli AFS:n ohjelmakoordinaattori. Juteltiin aikalailla mun elämästä ja tulevaisuudensuunnitelmista, käytiin läpi joitakin esimerkkitilanteita joissa mun piti kertoa mitä itse tekisin ja muuta tuon tapaista. He myös pyysivät nimeämään 5 valtion päämiestä eri maista, ja se fakta, etten meinannut muistaa edes Suomen presidenttiä tuossa vaiheessa kertoo jotain siitä, kuinka paniikissa mä siellä olin.. Noh, nyt kun oon näin pitkälle jo päässyt niin eiköhän se haastattelu ihan hyvin sitten lopulta mennyt!
         Kolme viikkoa myöhemmin AFS:ltä soitettiin ja ilmotettiin, että mut on valittu stipendin saajaksi. Sen soiton jälkeen kaapit on alkanut pursuilemaan täytettäviä lappusia ja ohjeita, kaikenlaisia sopimuksia niin enkuksi kuin suomeksikin unohtamatta lomakkeita netissä ja satoja tähän mennessä vaihdettuja sähköposteja eri tahojen kanssa. Vuodenvaihteen jälkeen piti kirjoittaa isäntäperheelle kirje ja täytellä vähän lisää lomakkeita, ottaa kuvia perheestä ja itsestä, käydä lääkäreillä ja rokotuksissa ja sopimassa juttuja koulun kanssa. Passi täytyi uusia ja viisumi hankkia. Vaikka hommaa on riittänyt, oon todella ilonen, että saan lähteä ja säätää lappusten kanssa ja nautin ihan hirveesti tästä matkan valmistelusta! (oon melkeimpä yhtä innoissani paperien täyttämisestä ja sähköpostien lukemisesta kuin itse matkasta)

        Nyt on enään 22 päivää lähtöön, kesätöitä viimeisiin päiviin asti ja monta tehtävää tekemättä ja asiaa hankkimatta, mutta silti tuntuu että kaikki on jotenkin hallinnassa. Isäntäperheestä ei oo vielä kuulunut mitään, vähän alkaa jo hermostuttamaan, mutta onhan tässä vielä aikaa, enkä mä ole onneksi meistä suomalaisista nuorista ainoa kenen paperihommissa USA:n päässä vähän kestää.. Toivottavasti tiedot tulee ennen lähtöä rapakon toiselle puolelle!!






lauantai 4. kesäkuuta 2016

Yleistä pälpätystä

Moikka!

      Nyt kun koeviikko ja ensimmäinen vuosi lukiossa on saatettu päätökseen, mulla on vihdoinkin tarpeeksi aikaa aloittaa postausten kirjoittaminen!
      Kirjoitan ja julkaisen tänne blogiin kuvia sekä tekstiä matkastani USA:han Future Leaders -stipendiaattina ennen, jälkeen ja sen aikana. Blogin on tarkoitus helpottaa kuulumisieni päivittelyä sukulaisille ja kavereille, jäädä muistoksi itselleni matkan jälkeen sekä kertoa tästä ohjelmasta ja huikeasta mahdollisuudesta muille siitä kiinnostuneille!



Mihin mä olen siis menossa?

      Sain syksyllä kesken ruotsin tunnin soiton AFS:ltä ja sieltä kerrottiin, että mut on valittu Future Leaders ohjelmaan. Sitä fiilistä ei tuu kyllä ihan heti unohtamaan! Sen pitkän ja moniosaisen hakuprosessin (josta kerron toisessa postauksessa) jälkeen olin jo ehtinyt kunnolla innostumaan tästä ohjelmasta, ja oon todella kiitollinen kaikille järjestäjätahoille ja rahoittajille tällaisen kokemuksen mahdollistamisesta.
     Tänä vuonna Future Leaders ohjelma järjestetään ensimmäisen kerran. Stipendi myönnettiin 15 suomalaiselle nuorelle, ja se kattaa kaikki kulut viisumi- ja vakuutuskuluja lukuunottamatta. Me suomalaiset nuoret päästään asumaan 6 viikoksi isäntäperheisiin Washington DC:n lähiympäristöön ja osallistutaan siellä järjestettyyn ohjelmaan, johon kuuluu mm. paljon vierailuja eri paikoissa. Vastavuoroisesti Amerikasta tulee Suomeen 15 nuorta, jotka me tavataan Washingtonissa ennen kuin ne lähtevät kohti Helsinkiä. Jos jotakin kiinnostaa tää ohjelma enemmän, AFS:n sekä Cimon sivuilta voi käydä sitä tarkemmin tutkimassa! 

Päivät vaan hupenee hurjaa vauhtia, kohta oon jo lentokentällä!